Mietin pitkään että mikähän se olisi se ensimmäisen blogipostaukseni aihe, mutta sit se vaan putkahti päähäni. Kamoon, olihan se nyt ilmiselvää. Työni puolesta mm. monitoroin internettiä, ja kun tulen kotiin usein käy niin että surffaus se vaan jatkuu. Avauspostauksesta tuli nyt siis lyhyt johdatus "teroiluun".
Ensimmäinen blogipostaukseni sisältää kyssärin ja samalla myös vastauksen. (miten sinä muuten vastaisit...?)
"Miks sä oot niin paljon siellä netissä?"
- Koska jos kävisin siellä vain satunnaisesti, jäisin paitsi kaikesta mielenkiintoisesta. Mitä järkee on lukea viikon vanhaa lehteä?
Myönnän, olen koukussa ja pahasti. Seuraan tiiviisti muutamia somekanavia (mm. Twitter, Facebook, Linkedin, Pinterest)(keskustelupalstoista mm. matkapuhelin- valokuvaus- matkailu- ja autoaiheisia foorumeita). Kaikilla mahdollisilla päätelaitteilla. Missä vain. Milloin vain. Tarkennan - siis työni lisäksi. Haluan olla tilanteen tasalla ja seurata tapahtumia ainakin lukijan roolissa, mutta haluan myös kokea somen ihan kirjaimellisesti eli sen oikean sosiaalisen puolen. Se, mikä on nyt pinnalla on jo muutaman tunnin päästä vanhaa settiä, juna meni jo, joten "you have to stay connected".
Livetwiittaaminen on malliesimerkki hektisestä ja sosiaalisesta tapahtumasta. Just sillon, ja just siinä paikassa. Kohta varmaan twiittaillaan esim. urheiluruudun rinnalla, "mitäs sillä ankkurilla tänään on päällä".
Luen ja seuraan paljon myös oppiakseni uutta, kiinnostuksen kohteita meinaan löytyy. Yhden twiittaajan profiilissa on slougan - "jokainen twiittisi opettaa minua", kertoo paljon somen toisesta käyttökulmasta joka osuu ja uppoaa myös meikäläiseen.
Tästä se lähtee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti